Väreistä ja värihavainnoista
Värinäkökyvystä ja värihavainnoista Värinäkökyvystä ja värihavainnoista Poika on tekemässä väritystehtävää. Äiti pojalleen: ”Miksi värität puun noin?” Poika: ”Tältähän se näyttää.” Äiti: ”Puun runko on kyllä yleensä ruskea ja lehdet vihreitä, eikä toisin päin.” —Suomalaisista miehistä 8 %:lla on värinäkökyvyssä poikkeama, ja yleensä se on vihreän värin alueella. Suurin osa, tutkimusten mukaan noin 40 %, ei tiedä itse poikkeamastaan. Se ei vaikuta arkipäiväiseen tekemiseen, eikä siihen sen vuoksi tule kiinnittäneeksi huomiota. Välillä voi tosin jonkun kanssa syntyä keskustelua vaikkapa siitä, minkä värinen joku paita täsmälleen on. Mutta väittelyä voi syntyä myös niiden kesken, joiden värinäkökyky on aivan normaali, sillä villapusero, joka sisätiloissa loisteputkilampun valossa näyttää selvästi vihreältä, voi näyttääkin auringon valossa harmaalta. Tätä ilmiötä kutsutaan metameriaksi, ja se kiusaa erityisesti esimerkiksi rakentajia. Heidän pitää hallita hyvinkin erilaisia materiaaleja, joiden halutaan näyttävän eri valaistuksissa samanvärisiltä. — Äiti ja poika ovat neuvolassa. Neuvolan täti pyytää lasta näyttämään värejä, joita hän luettelee. Poika miettii aina värin nimen kuullessaan, hymyilee leveästi ja näyttää väriä, joka yleensä ei ole se, mitä pyydettiin. Täti kysyy äidiltä: ”Pelleileekö tämä lapsi minun kanssani?” — Normaali värinäkökyky edellyttää, että kaikki kolme silmän verkkokalvon tappisoluryhmää eli vihreää, punaista ja sinistä näkevät tappisolut tai tarkemmin niiden pigmentit toimivat normaalisti. Mikäli sekä punaiset että vihreät tappisolut näkevät jollain aallonpituusalueella värin yhtä voimakkaana, puhutaan värinäkökyvyn poikkeamasta. Tällöin värihavainto ei ole täydellinen. Jos kuitenkin yksi tappisoluryhmistä ei toimi lainkaan, yleensä vihreä tai punainen, niin silloin värihavainnot muuttuvat suurella alueella näkyvän valon spektriä. Tämä ominaisuus on miespuolisesta väestöstä noin kahdella prosentilla. Mutta vaikka joillakin on tämä ominaisuus, arkipäivään sillä on yllättävän vähän vaikutusta. Joihinkin ammatteihin ei suositella kouluttautumista, jos värihavainnoissa on poikkeamia, ja jotkut ammatit ovat lain mukaan poissuljettuja: normaali värinäkö vaaditaan lentäjiltä ja lennonjohtajilta, rautateillä veturinkuljettajilta ja liikenneturvallisuustehtävissä työskenteleviltä, merimiehiltä kansitehtävissä sekä poliiseilta. Tosin esimerkiksi poliiseilla vähäiset poikkeamat voidaan sallia. Lisäksi oppilaitosten ovet voivat sulkeutua vakavasti värisokeilta sellaisten ammattien osalta, joissa ollaan ammatillisesti tekemisissä suoraan värien kanssa. Esimerkiksi sähkö- ja teleasentajaksi, prosessiteollisuuden valvojaksi sekä maalariksi, graafiseksi suunnittelijaksi, painajaksi tai vaikkapa kosmetologiksi hakeutuvalla tulisi olla normaali värinäkö.Nykyisin vaihtoehtona on usein digijulkaisut, jotka on tuotettu nimenomaan sähköiseen ympäristöön. Niiden käytettävyys on viimeisten 10 vuoden aikana parantunut paljon, ja yleensä nykypäivän digijulkaisut skaalautuvat automaattisesti erilaisille laitteille – tai tarkemmin sanottuna ovat responsiivisia eli mukautuvasti reagoivia. Sen lisäksi löytyy iso joukko erilaisia some-alustoja, joilla aikakauslehti voi toimia. — Äiti viisivuotiaan pojan kanssa viimeisellä neuvolakäynnillä, jolloin värihavaintojen ja värien nimien pitäisi alkaa olla vakiintuneita. Katsellaan värejä, eivätkä vastaukset oikein tahdo osua paikalleen. Seuraa kysymys: ”Ettekö te ole lainkaan opettanut lapselle värejä kotona?” — Mikäli lapsella on vakava värinäkökyvyn puute, hän ei mitenkään voi auttaa itseään oppimaan värejä oikein, koska hän yksinkertaisesti näkee ne eri tavalla. Yhteiskunta sen sijaan voi tehdä monia asioita. Esimerkiksi liikennevalojen vihreää ja punaista voidaan muuttaa helpommin erottuviksi, tietokonetyöhön on mahdollista valita vaikkapa Windowsin helppokäyttötoiminnoista värien erottuvuutta parantavia asetuksia, infografiikassa voidaan suunnittelussa ottaa näkökyvyn poikkeamat tehokkaasti huomioon, ja jopa metsästäjien liivit on muutettu punaisista oransseiksi, jotta näkökyky ei estä niiden tärkeää turvallisuutta varmistavaa funktiota. Yksi vaikeimpia tehtäviä niille, joilla vihreät tai punaiset tappisolut eivät toimi lainkaan, on esimerkiksi puolukoiden poimiminen. Siinä värien kontrastit ja muotojen samankaltaisuus – pyöreät marjat ja pyöreät lehtien reunat – asettuvat niin, että erottaminen on hankalaa. Tutkimusten mukaan tällaisilla henkilöillä voi kuitenkin olla erittäin tarkka yksityiskohtien erottelu- ja hahmotuskyky erityisesti kellertävän ruskeanharmaissa niin sanotuissa khakiväreissä. He pystyvät havainnoimaan muotojen erottamistarkkuutensa avulla esimerkiksi armeijan käyttämien niin kutsuttujen camouflage-naamiointivärien peittämiä kohteita, joita normaalinäkökykyiset eivät kykene näkemaan. — Miten ihmeessä teidän lapsenne on värisokea, vaikka teillä molemmilla on normaali värinäkökyky? — Terminä sana värisokeus (engl. colorblind) on huono, sillä vaikka on vaikeakin värinäön puute, henkilö kuitenkin näkee värejä. Mutta termiä on lyhyenä helppo käyttää, ja se on erityisesti englanninkielisessä kontekstissa yleisessä käytössä. Värinäön heikkoudet tai puutteet siirtyvät geneettisesti yleensä isältä tyttären kautta tämän pojalle. Ilmiö johtuu siitä, että viherpunanäkökykyyn liittyvät perintötekijät sijaitsevat X-kromosomissa. Tällöin usein molemmilla värisokean lapsen vanhemmilla on siis normaali värinäkökyky, mutta äiti on kantaja eli hänen toisessa X-kromosomissaan on virhe. Erikoinen ilmiö on vielä se, että joskus värisokean pojan äidillä voi olla supervärinäkökyky, eli äiti pystyy erottamaan värisävyjä selvästi enemmän kuin normaalin värinäkökyvyn omaava henkilö. Voiko värinäköön liittyviä heikkouksia parantaa? Nykyisin markkinoilla on useita värinäkökykyä parantavien silmälasien tai piilolasien toimittajia. Mikäli kyse on poikkeamasta viherpuna-alueella, näyttäisi siltä, että erikoislaseista olisi ainakin jonkin verran etua. Myös erilaisia tietokone- tai matkapuhelinsovelluksia voidaan käyttää apuna. Jos kyse kuitenkin on vakavasta ongelmasta, esimerkiksi jos yksi tappisoluryhmä ei lainkaan toimi, keinot ovat olleet tähän asti vähissä. Tulevaisuudessa geeniterapia voi mahdollisesti tuoda tähänkin ratkaisun. Tätä menetelmää on jo testattu muutamien sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät ole nähneet lainkaan värejä toisin sanoen, joiden näköhavainto on koostunut pelkästään harmaan sävyistä. ———————————- Blogimerkinnän kirjoittaja DI Hannu Saarnilehto toimi Painovoimaa-hankkeen projektipäällikkönä Metropoliassa. Kirjoitus on syntynyt tehtäessä printtimedian opintoihin liittyvää värinhallinnan ja värierottelun opintojaksoa. Lue tarkemmin aiheesta Värinäkö-artikkelijulkaisusta, Värinäkökyvystä ja sen poikkeamista -artikkelista. Voiko värinäköön liittyviä heikkouksia parantaa? Nykyisin markkinoilla on useita värinäkökykyä parantavien silmälasien tai piilolasien toimittajia. Mikäli kyse on poikkeamasta viherpuna-alueella, näyttäisi siltä, että erikoislaseista olisi ainakin jonkin verran etua. Myös erilaisia tietokone- tai matkapuhelinsovelluksia voidaan käyttää apuna. Jos kyse kuitenkin on vakavasta ongelmasta, esimerkiksi jos yksi tappisoluryhmä ei lainkaan toimi, keinot ovat olleet tähän asti vähissä. Tulevaisuudessa geeniterapia voi mahdollisesti tuoda tähänkin ratkaisun. Tätä menetelmää on jo testattu muutamien sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät ole nähneet lainkaan värejä toisin sanoen, joiden näköhavainto on koostunut pelkästään harmaan sävyistä. ———————————- Blogimerkinnän kirjoittaja DI Hannu Saarnilehto toimi Painovoimaa-hankkeen projektipäällikkönä Metropoliassa. Kirjoitus on syntynyt tehtäessä printtimedian opintoihin liittyvää värinhallinnan ja värierottelun opintojaksoa. Lue tarkemmin aiheesta Värinäkö-artikkelijulkaisusta, Värinäkökyvystä ja sen poikkeamista -artikkelista. — Hannu Saarnilehto
Voiko aikakauslehtiä brändätä?
Voiko aikakauslehtiä brändätä? Voiko aikakauslehtiä brändätä? Kevätlukukaudella 2022 Painovoimaa-hankkeessa on tehty ennakkoluulotonta kehitystyötä rakentamalla verkkopohjaista, yrityspuheenvuoroihin kytkeytyvää opintojaksoa. Tämän Graafisen alan trendit -opintojakson perustana on toistakymmentä videoitua 15–60 minuutin ajankohtaista esitystä printtimedian tulevaisuudesta ja yritysten keinoista hakea erottautumista alalla. Metropolian tarjoamassa vapaasti valittavassa printtimedian sivuaineessa yhtenä punaisena lankana on hyödyntää omien opiskelijoiden osaamista. Niinpä osa oppimistehtävistä on kytketty esimerkiksi opiskelijoiden opinnäytetöihin. Aikakausilehden tuotantoon liittyvän yrityspuheenvuoron yhteydessä esiin ponnahti Merja Peiju Metsätaipaleen liiketalouden opinnäytetyö Erikoisaikakauslehden brändin kirkastaminen (2018), jonka herättelemänä tämä blogikirjoitus on tehty. Tarkoituksena on esitellä yleisesti ja joidenkin esimerkkien avulla sitä, miten aikakauslehti voi elää ajassa ja arjessa, uudistua ja säilyttää uskollisen painetun lehden tilaajakunnan. Aikakauslehtien brändäys Vielä reilut 20 vuotta sitten aikakauslehden käsite oli hyvin selkeä. Kyse oli joko irtonumerona myytävästä tai kotiin tilatusta painetusta tuotteesta. Digitaalinen murros on ajanut perinteiset aikakauslehdet täysin uuteen kilpailutilanteeseen, jossa pelkällä painotuotteella ei menestytä. Muutos on ollut vähittäinen ja alkanut siitä, että painettua materiaalia ryhdyttiin siirtämään verkkoympäristöön printtilehden rinnalla ilmestyväksi digitaaliseksi lehdeksi, jota voi lukea eri laitteilla kuten tietokoneella, tabletilla ja nykyisin useimmiten älypuhelimella. Yksinkertaisimmillaan lehti oli tai on diginäköislehti, joka siis on kopio painetun lehden pdf-tiedostosta. Myöhemmin näköisversioihin lisättiin toiminnallisuuksia: esimerkiksi linkkejä, joiden kautta pystyi siirtymään uudelle sivulle. Nykyisin vaihtoehtona on usein digijulkaisut, jotka on tuotettu nimenomaan sähköiseen ympäristöön. Niiden käytettävyys on viimeisten 10 vuoden aikana parantunut paljon, ja yleensä nykypäivän digijulkaisut skaalautuvat automaattisesti erilaisille laitteille – tai tarkemmin sanottuna ovat responsiivisia eli mukautuvasti reagoivia. Sen lisäksi löytyy iso joukko erilaisia some-alustoja, joilla aikakauslehti voi toimia. Samalla kun tekniikat ovat monipuolistuneet, digimuutosten vaikutus aikakauslehtien talouteen on ollut merkittävä. Markkinoille on tullut uudenlaisia kilpailijoita, esimerkiksi bloggaajia, ja lukijoiden halukkuus ylipäätään maksaa sisällöstä on heikentynyt. Näin aikakauslehtien sekä tilaus- että mainostuottojen määrä on vuosien saatossa vähentynyt. Levikin[1] merkitys tuotteen tavoittavuusmittarina on romahtanut, minkä näkee hyvin havainnollisesti vertaamalla Media Audit Finlandin sivuilla tietoja vuosien 2016 ja 2021 välillä ja toisaalta vertaamalla niitä KMT:n (Kansallinen Media Tutkimus) lukijamäärätilastoihin, joita nykyään pääsääntöisesti seurataan. https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2017/06/Levikkitilasto-2016.pdf ja https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2022/05/LT-tilasto-2021.pdf https://mediaauditfinland.fi/wp-content/uploads/2021/10/KMT-2021-lukijamaarat-liite.pdf Vastalääkettä muuttuneille markkinoille Miten aikakauslehdet ovat toimineet tässä haastavassa ympäristössä? Voidaanko mediataloissa löytää tepsivä vastalääke markkinoiden muuttumiselle? Ratkaisua kannattaa lähteä hakemaan aikakauslehden entistä paremmasta brändäyksestä eli yrityksen tulee luoda lehdelle hyvän imagon ja maineen avulla vahva mielikuva markkinoilla. Lehden tulee olla jotakin, joka tulee ostajille heti ensimmäisenä mieleen, kun he ovat suunnittelemassa aiheeseen tai asiaan liittyvää hankintaa. Tämän vuoksi brändin pitää olla selkeä, erilainen, innostava ja tavoitteellinen. (Uusitalo 2014, 30–33) Pekka Ruokolainen (2020, 11) käyttää termiä brändin kirkastus puhuessaan brändinkehittämisprosessista, joka muodostuu brändin ytimen kiteytyksestä, sen muotoilusta ja jalkautuksesta. Asiakkaiden löytäminen ja saaminen eivät enää onnistu perinteisellä mainonnalla, sillä nykyään potentiaalinen asiakas saa itsekin haettua tietoa yrityksestä ja tuotteesta monesta eri paikasta. Aikakauslehden pitää toimia markkinakentässä kuin henkilö valitulla strategisella tavalla eli sen pitää ”käyttäytyä” ennakoidusti ja toimia aina luotettavasti samalla tavalla. Lehden pitää käsitellä erilaisia nousevia kysymyksiä hyvin konsistentilla tavalla eli johdonmukaisesti ja ristiriidattomasti. Markkinamuutos muuttaa myös niin sanottua ostopolkua[2]. Tunnetuin ostopolkua kuvaavista malleista on runsaat sata vuotta sitten kehitelty AIDA, joka perustuu englanninkielisiin sanoihin attention, interest, desire ja action. AIDA-mallissa siis lähdetään kirjainten mukaisessa järjestyksessä: huomion herättäminen, kiinnostuksen nostaminen, ostohalun syntyminen ja sen jälkeinen toiminta eli ostopäätös ja mahdollinen suosittelu. Jaffe on esittänyt 2010, että ostopolku eli ostosuppilo tulisi kääntää ylösalaisin siten, että edellä mainitun mallin sijaan asiakasprosessi etenisi ostosta dialogiin ja siitä edelleen takaisin saavutetun asiakkaan huomiointiin. (Uusitalo 2014, 94.) Malli toimii järjestyksessä acknowledgement, dialogue, incentivization, activation ja takaisin activation, incentivization, dialogue, acknowledgement. Aikakauslehden markkinoinnissa ensimmäinen vaihe voisi Jaffen mallin mukaan olla se, että saadaan yksi ”mallilehti” myytyä, jonka jälkeen lähdetään rakentamaan asiakkuutta käänteisessä järjestyksessä Ostosuppilo Jaffen (2010) mukaan. Kuva esitelty myös Metsätaipaleen opinnäytetyössä s. 12. Ensimmäinen yhteydenotto voi tulla esimerkiksi puhelimitse. Siinä kerrotaan uudesta lehdestä (tietoisuus/acknowledgement), käydään keskustelua (dialogi) ja tarjotaan lehteä normaalia alhaisempaan hintaan mahdollisilla muilla kannusteilla lisättynä (insentiivit) ja tehdään pienestä määrästä lehtiä sopimus (aktivointi). Syntyy asiakas (customer). Yhteenvetoa menestystekijöistä Kun lukija on saatu rekistereihin (vrt. tietosuoja), hänelle voidaan lähettää eri välineitä käyttäen tarjouksia tilauksen vakiinnuttamiseksi esimerkiksi vuodeksi (uusi hankinta). Tähänkin vaiheeseen liitetään usein kannusteita ja mahdollisesti keskustelevia puheluita. Näillä pyritään pitämään tämä asiakas edelleen tilaajana (kiinnipitäminen). Syntyy vakioasiakas eli vuositilaaja (client). Jatkamalla kehää ympäri voidaan saavuttaa tilanne, jossa tilaus jatkuu pienin markkinointiponnisteluin ns. jatkuvana tilauksena. Lukija on todennäköisesti tyytyväinen lehden sisältöön ja suosittelee sitä muillekin (cheerleader[3]). Esimerkkejä Ammattilehtiä Metropolian kirjastossa Eeva – haastatteluja Mari Paalosalo-Jussinmäen (https://www.aikakausmedia.fi/ajankohtaista/tunne-tekijat/paalosalo-jussinmaki/ ) haastattelussa viime vuodelta on hieman avattu sitä, miten Suomen luetuin naistenlehti Eeva on brändiään hoitanut. Lukijat ovat hyvin uskollisia. Lehti on tehnyt valintoja, joilla se erottuu lukijoiden mielissä tavanomaista syvällisempänä aikakauslehtenä. Eevassa ei ole lainkaan niin sanottuja seurapiiriuutisia eikä juuri lainkaan kosmetiikkaa sivuavia juttuja. Lehti erottuu erityisesti haastatteluilla, jotka ovat pitkiä ja menevät syvemmälle kuin yleensä. Aiemminkin lehteen kuuluneiden julkisuuden henkilöiden tarinoiden lisäksi siitä löytyy nykyisin myös tavallisten ihmisten haastatteluja. Vuonna 2021 tehdyssä uudistuksessa henkilöhaastattelujen pituutta edelleen lisättiin ja määrää kasvatettiin. Tätä uudistusta edelsi brändityö, jossa Eevan arvoiksi määräytyivät rohkeus, sydämen sivistys ja kauneus. Kaukokohteista kertovia matkajuttuja vähennettiin, ja pikamuodin esittely poistettiin kokonaan. Uutena ulottuvuutena tuli mukaan kirjaklubi: kerran kuukaudessa järjestettävä verkkotapahtuma, jossa vierailee ajankohtainen kirjailija. Tapahtuman voi kuunnella jälkikäteen myös podcastina. Suunnitelmissa on kehittää tästä vielä live-tapahtuma. Lehti tekee muitakin podcast-sarjoja, ja sillä on tietysti oma Facebook-sivusto. Kirjaklubilla tavoitellaan lehdelle uusia tilaajia. Eeva on hyvä esimerkki siitä, miten aikakauslehti on pystynyt teknisen muutoksen maailmassa lisäämään lehden ulottuvuutta ja vähitellen hallitusti muuttamaan omaa brändiään pitäen mukana ne tekijät, joilla se on saanut itselleen uskollisen lukijakunnan. Tämän avulla sen painetulla lehdellä on edelleen vankka lukijakunta. Rumba – musiikkijournalismia Toisenlainen esimerkki on musiikkilehti Rumba. Lehden brändi on lyhyesti korkeatasoinen musiikkijournalismi. Rumba aloitti toimintansa vuonna 1983. Se ilmestyi pitkään tabloid-formaatissa, mutta 2006 se vaihtoi aikakauslehtiformaattiin. Aluksi seurauksena oli ilmestymiskertojen väheneminen vähitellen 18 kerrasta viiteen kertaan vuodessa. Lehden nettiversio aloitti kuitenkin jo 1997, ja sivustoa kehitettiin samalla. Viimeinen painettu lehti ilmestyi 2019. Musiikkilehdelle siirtyminen nettiin oli luonteva päätös, ja se jatkaa julkaisuprofiiliaan tuomalla esiin erityisesti uusia kotimaisia ja ulkomaisia artisteja. (Wikipedia v.s. Rumba; HS 21.3.2011.) Rumbaan saa ilmoituksia Pop Median kautta: display[4], video, sisältömarkkinointi ja podcast kuuluvat normaalitarjontaan. Lisäksi Rumballa on uutiskirje ja se kuuluu suurempaan musiikkilehtien perheeseen. Suomen Kuvalehti – palkitsevaa laatua Suomen Kuvalehti (SK) on ollut mukana suomalaisten elämässä koko itsenäisyyden ajan. Tavoitteena on kertoa olennaiset asiat, selvittää faktat ja palkita näiden kautta lukijat laadulla. Lehti käsittelee ajankohtaisia kotimaan ja ulkomaan tapahtumia, yhteiskunnallisia asioita, talouden ja politiikan
Printtimedian opintoihin tuoteajattelun kautta
Printtimedian opintoihin tuoteajattelun kautta Printtimedian opintoihin tuoteajattelun kautta Metropoliassa käynnistyi syyslukukaudella 2020 painoviestinnän sivuainekokonaisuus vapaasti valittavina opintoina. Tavoitteena on ollut pelastaa maamme printtimedian AMK-insinöörikoulutus. Aiemman graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen sijaan haluttiin tarjota erilaisista taustoista tuleville opiskelijoille mahdollisuus erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä alan muuttuviin tehtäviin. ”Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että Metropoliasta 25 eri koulutusaloja edustavaa ja yhteistyökumppanimme Stadin ammattiopistosta kuusi viestinnän opiskelijaa ilmoittautui Painomenetelmät, materiaalit ja visuaalisuus -nimiselle johdantokurssille”, kertoo mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri. ”Oli onni, että olimme päättäneet jo aiemmin tehdä siitä 100 %:sti verkkopohjaisen toteutuksen. Koronaepidemia ei siten juuri vaikuttanut opintoihin, vaikka toki yhteiset tapaamiset ja tutustumiskäynnit painotaloissa olisivat olleet kiinnostava lisä opintojen kulkuun”, hän jatkaa. Painamista tuotenäkökulmasta Ideana opintojaksossa on, että painotuotteiden valmistuksen kolmeen prosessivaiheeseen eli aineiston valmistukseen, painamiseen ja jälkikäsittelyyn perehdytään tuotenäkökulmasta käsin. Lähtökohdaksi on otettu valmis, arjessa tuttu painotuote, jonka aikaansaamiseen tarvittavaa painomenetelmää avataan ja havainnollistetaan videoin, valokuvin ja sanallisesti. Pääkategorioina ovat painoviestinnän massatuotteet (sanomalehti, aikakauslehti, kirja, aaltopahvilaatikko, kartonkikotelo, juustopakkaus), tekstiilipainatus (pussilakana), digipainatus (käyntikortti) ja suurkuvatulostus (roll-up, ajoneuvoteippaus). Painotuotteiden osalta sisällöstä ovat vastanneet Pentti Viluksela, Toni Spännäri ja Tuiti Paju. Valokuvauksen opettaja Heidi Söderholm on laatinut visuaalisuuteen liittyvän osuuden, jossa käydään läpi sommittelun perusteita, visuaalista viestintää ja tunnistetaan yleisimpiä kuvan laadun ongelmia painotuotannossa. ”Massatuotteet ovat perinteistä painetun median valtavirtaa, joten sisältö oli vanhalle opettajalle tuttua”, kertoo nyt jo eläkkeelle siirtynyt Pentti Viluksela, entinen graafisen tekniikan yliopettaja. ”Haasteena oli tehdä aineistosta helposti lähestyttävä ja verkon kautta omaksuttava, mutta samalla myös riittävät syvälliset perustiedot antava. Opiskelijapalautteen valossa tämä onnistui kohtuullisesti.” Jokainen osio sisältää tekstistä, kuvista, grafiikasta ja videoista koostuvan oppimateriaalin lisäksi linkkejä laajempiin ja yksityiskohtaisempiin tietolähteisiin. Näin opiskelija voi halutessaan täydentää tietojaan kiinnostavista aiheista. Kaikissa osioissa on myös oppimista mittaava, verkossa tehtävä monivalintakoe. Opiskelijoilla kiinnostusta printtiin Sivuaineen valinneilla opiskelijoilla oli useimmilla jo pohjaa tai kiinnostusta printtimediaa kohtaan. Metropolian opiskelija kuvasi suhdettaan alaan seuraavasti: ”Opiskelen graafista suunnittelua, joten tuotteiden painovalmiiksi teko on tullut tutuksi. Nautinkin kaikista eniten painoon menevien materiaalien suunnittelusta. Painotuotteen saa konkreettisesti käteensä, joten vaikka suunnitteluprosessi onkin tapahtunut koneella, niin siinä on jotenkin samankaltainen tuntu kuin käsitöissä. Siitä saa helpommin ylpeyden tunteen: ’Minä tein tämän’.” Toinen opiskelija kertoi painetusta mediasta seuraavasti: ”Kiinnostusta on aina ollut, vaikka enempi olenkin kallellani ehkä enemmän puhtaasti suunnittelun puolelle. Tietenkin: kun itse jotain suunnittelee ja kun sen haluaa toteuttaa esimerkiksi painettuna, niin ammattipainajan osaaminen on kullan arvoista. Oli kyse sitten kuvasta T-paitaan, taulun tai kankaan painattamisesta ja jopa käyntikorttien valmistuksesta, jos jälki ei ole hyvää, eli samaa kuin suunnitellussa työssä, on se pilalla.” Painotuotteen vahvuudet Useat opiskelijat kokivat painotuotteen käyttäjäystävällisenä: ”Vaikka painotuotteet ovat muuttuneet ja digitalisoituneet, minusta on edelleen kiva lukea esimerkiksi kirja kirjana. Omasta puhelimesta jonkun palvelun kautta luettuna tarjontaa on liikaa, eikä lukeminen ole niin mukavaa. Uutiset tosin luen suoraan netistä.” Eräs opiskelija totesi pitäneensä aina painetusta versiosta huomattavasti enemmän kuin digitaalisesta. ”Oli kyseessä sitten lehti, kirja, käyttöohje, mainos, yms. niin ensisijaisesti haluan aina painetun version. Painetussa versiossa pystyy kokemaan lukemansa myös muillakin aisteilla kuin silmillä. Tuntee paperin kädessä, kuulee sen äänen ja haistaa sen hajun. Painamalla saa aikaan myös hienoja efektejä eri materiaaleilla ja painomenetelmillä.” Kun arki sekä opiskelussa, töissä että vapaa-ajalla kuluu paljolti ruudun ääressä, paperisen painotuotteen lukemista pidettiin oivana vastalääkkeenä. ”Olen ollut ja olen edelleen fyysisten lukukokemusten ystävä. Joudun töissä ja vapaa-ajallakin olemaan lukuisia tunteja koneen ääressä, jonka seurauksena kärsin pääsäryistä ja keskittymisongelmista. Olen sen väitteen takana, että alun digitalisaatiohuuman jälkeen ihmisillä on oikea tarve fyysisiin kokemuksiin.” Yritysyhteistyö haastaa Sivuaineopinnoissa on kaksi asiakokonaisuutta: 15 opintopisteen laajuinen graafinen tekniikka ja 15 opintopisteen yritystalous. Jälkimmäisen osalta syksyllä tarjolla oli markkinointiin liittyvä opintojakso. Siinä tutustuttiin esimerkiksi painotuotteen rooliin brändinrakentamisessa. Nyt keväällä keskitytään yrityksen toimintaan, tuotteistamiseen, strategian merkitykseen, johtamiseen sekä hinnoitteluun, budjetointiin ja tilinpäätösaineistoon. Nämä opinnot toteutetaan osin verkossa, osin etäluentoina siihen asti, kunnes lähiopetus korkeakoulukampuksilla on taas sallittua. Koronan takia myös syventävien painomenetelmien opintojaksoa on haastava suunnitella loppukevääksi. Se kun halutaan ehdottomasti toteuttaa lähiopetuksena ja aidoissa työelämän laiteympäristöissä. ”Tavoitteena on luoda yritysyhteistyömalli, jossa osa näistä opinnoista voitaisiin toteuttaa alan yrityksissä”, sanoo Toni Spännäri. ”Yhteistyön tulee olla palkitsevaa ja motivoivaa myös yrityksille. Siksi otamme mielellämme vastaan työelämän ehdotuksia ja näkemyksiä siitä, mikä tällaisessa ideassa toimisi ja miten pahimmat kompastuskivet voidaan välttää. On selvää, ettei liiketoiminta saa vaarantua siksi, että opiskelijat ovat oppimassa yrityksessä”, hän jatkaa. Metropolia haluaa panostaa sellaiseen yritysyhteistyöhön, josta kumppanit aidosti hyötyvät, oli kyseessä sitten alan rekrytointipotentiaalin kasvattaminen tai opinnäytetöiden ja työelämäprojektien mukanaan tuoma konkreettinen panos. Usein opiskelijat tuovat yrityksiin mukanaan lisäksi aimo annoksen nuorta energiaa, jonka myötä työyhteisöihin virtaa uutta intoa ja tulevaisuusnäkökulmaa. Artikkelin kirjoittaja on Metropolian johtaja, joka vastaa yhdessä tutkintovastaava Toni Spännärin kanssa sivuaineen toteuttamisesta. Hankkeen rahoittajina toimivat C.V. Åkerlundin mediasäätiö ja Media-alan tutkimussäätiö. Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Faktori-lehdessä 1/2021. — Tuire Ranta-Meyer
Painoviestintää hyvällä omallatunnolla
Painoviestintää hyvällä omallatunnolla Painoviestintää hyvällä omallatunnolla Kuluttaja mieltää sähköisen vaihtoehdon helposti ympäristöystävällisemmäksi kuin fyysisen. Asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Yritysten tulisikin kertoa avoimesti ja läpinäkyvästi tiedot tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista, oli kyse digistä tai printistä. Kotiini saapui viime viikolla sähkönsiirtoyhtiön kirje, jossa kehotettiin tekemään ekoteko ja vaihtamaan paperilasku e-laskuun. Ympäristön kerrottiin kiittävän, koska e-laskua ei tarvitse tulostaa, kuorittaa eikä kuljettaa tai kierrättää. ”Hiilidioksidipäästöjä ja jätettä syntyy rutkasti vähemmän”. Kirjeessä ei syystä tai toisesta kylläkään kerrottu, minkä verran päästöjä e-lasku tosiasiassa säästää ja mihin tutkimustietoon perustuen. Tuon tiedon olisi varmasti voinut asiakkaalle kertoa, ainakin jos väite olisi tukevalla pohjalla. Tarkalleen ottaen tuo lueteltu ympäristöperuste ”paperin määrä vähenee ja ympäristö kiittää”, on vain yksi kuudesta kampanjassa kerrotusta syystä siirtyä e-asiointiin. Siitäkin huolimatta koko kampanja kulkee nimellä ”Tee kansallinen ekoteko”. Tässäkin kampanjassa asiakkaalle jää epäselväksi, millainen ympäristöhyöty ja kansallinen ekoteko digisiirtymällä on mahdollista saavuttaa. Ympäristövaikutukset vai eurot? Kun ympäristöhyötyjä ei vaivauduta mahtipontisista lupauksista huolimatta erittelemään, herää helposti kysymys: onko kyse aivan vilpittömästi ympäristölähtöisestä kampanjoinnista, vai mennäänkö todellisuudessa eurot edellä? Pyrkimys saada perinteiseen asiointi-kanavaan mieltynyt asiakas vaihtamaan kanavaa ympäristösyihin vedoten on arveluttavaa, kun hänelle ei kerrota, millaisesta ympäristörikoksesta on kyse. Tämä voi olla jopa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettua, kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa1. Onko siis aidosti syytä potea huonoa omaatuntoa, jos sähköiset asiointipalvelut eivät miellytä tai esimerkiksi kirjan haluaa edelleen lukea paperisena? Painetun paperin ympäristövaikutusten mittakaavaa voi hahmottaa seuraavilla esimerkeillä. Yksi sanoma- tai aikakauslehti jättää samankokoisen hiilijalanjäljen kuin lasillinen maitoa. Yhtä suuri hiilijalanjälki syntyy myös, jos ajaa henkilöautolla noin yhden kilometrin.2 Sähköiset palvelutkin tarvitsevat energiaa Entäpä sitten sähköiset vaihtoehdot? Vertailua on vaikea tehdä, mutta on selvää, että e-palvelun käyttö päätelaitteella ja palvelimella syö energiaa, kuten myös kyseisten laitteiden valmistaminen. Lisäksi elinkaarivaikutukset laitekomponenttien materiaalien louhinnasta ja kestävyydestä tulisi huomioida, jotta vertailu paperiin olisi ympäristönäkökulmasta rehellistä. Vaikka sähköisen vaihtoehdon voi helposti mieltää ympäristön kannalta vähemmän kuormittavaksi vaihtoehdoksi, ei asia ole yksiselitteinen.3 Mikäli asiakas tulostaa e-laskun joka tapauksessa kotona paperille ja hankkii päätelaitteen satunnaista asiointia varten, voi paperinen vaihtoehto olla ympäristöä vähemmän kuormittava. Mikäli paperi tuotetaan kierrätysmateriaalista ja tuotannon energialähteenä on tuuli-, vesi-, aurinko- tai ydinvoima ja painotuotteen jakelu tehdään biokaasuautolla muun jakelun mukana, on digisiirtymällä niin ikään vaikea löytää saavutettavia ympäristöhyötyjä. Mutta mikä oleellisinta, mittakaavaerot digin ja printin ympäristövaikutusten välillä ovat sellaisia, että paperisen käyttöliittymän hyötyjä ei kannattaisi romuttaa ympäristösyihin vedoten. Digillä ja paperilla omat hyötynsä On muistettava, että jopa miljoona suomalaista elää digi-Suomen ulkorajoilla ja että edelleen moni ikäihminen on täysin sähköisten palvelujen ulottumattomissa4. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 75–89-vuotiaista 60 % ei käyttänyt internetiä ollenkaan ja vain 27 % käytti sitä päivittäin tai lähes päivittäin. 65–74-vuotiaiden ikäryhmässäkin 22 % ei käyttänyt internetiä laisinkaan.5 Eikä painotuotteiden hyötyjä tule unohtaa muiltakaan ikäryhmiltä. Sanomalehtien Liiton teettämässä selvityksessä painettua sanomalehteä pidettiin luotetuimpana mediana6 ja paperilta lukeminen tuottaa myös tutkitusti parempia oppimistuloksia verrattuna digitaaliselta päätelaitteelta lukemiseen.7 On kiistatonta, että digitaaliset asiointikanavat helpottavat etenkin nuoremman väestön arkea ja lisäävät monen palvelun tuottavuutta. Nämä ovat jo itsessään monelle kuluttajalle ja yritykselle riittäviä syitä siirtyä sähköiseen asiointiin. Ikäryhmästä riippumatta moni kuitenkin kokee perinteisen painetun käyttöliittymän luotettavammaksi ja ymmärrettävämmäksi, oli sitten kyse laskusta, lehdestä tai kirjasta. Älkää siis syyllistykö viherpesuun ja luoko painetusta paperista ympäristöä kuormittavia mielikuvia vailla perusteita. Jos haluatte kulkea ympäristökärki edellä, niin kertokaa avoimesti ja läpinäkyvästi tiedot tuotteen tai palvelun ympäristövaikutuksista, oli kyse digistä tai printistä. Näin on toiminut mm. Bank of America, joka on selvittänyt tiliotteidensa ympäristövaikutukset kattavasti.8 Mutta mikä tärkeintä, perustelkaa toiveenne siirtyä sähköisten kanavien käyttäjiksi niiden oikeilla syillä. Antakaa sitten asiakkaille mahdollisuus tehdä tietoon pohjautuvia valintoja mieltymysten mukaan ja hyvällä omallatunnolla. Lähteet:1. Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Sopimaton markkinointi ja menettely asiakassuhteessa2. Painovoimaa-lehti (pdf)3. Environmental Insights: Paper vs Digital (pdf)4. Yle: Kansakunta hyppää digiloikkaa, miljoona suomalaista katsoo syrjästä5. Tilastokeskus: Suomalaisten internetin käyttö 20186. Sanomalehtien Liitto: Mihin seuraavista medioista yhdistät sanan luotettava (pdf)7. Science Direct: Don’t throw away your printed books: A meta-analysis on the effects of reading media on reading comprehension8. Bank of America: Comparing the environmental impacts of printed and digital statements — Elias Erämaja
Painovoimaa-hankkeelle tutkimustukea
PAINOVOIMAA! HANKKEELLE TUTKIMUSTUKEA PAINOVOIMAA! HANKKEELLE TUTKIMUSTUKEA Metropolia-ammattikorkeakoululle 20 000 euroa tutkimustukea Metropolia-ammattikorkeakoululle 20 000 euroa tutkimustukea Media-alan tutkimussäätiö myönsi 1.4.2020 Metropolia-ammattikorkeakoululle 20 000 euroa tutkimustukea hankkeelle ”Painovoimaa 2020-luvulle. Painetun median sivuainekokonaisuus: yritys- ja teollisuustalouden ja tuotannonsuunnittelun opintojen sekä yritysyhteistyömallin kehittäminen”. Metropolian tavoitteena on toteuttaa vuosina 2020 – 2022 painettuun mediaan ja graafiseen tekniikkaan liittyvä korkeakoulutasoisten sivuaineopintojen kokonaisuus. Tarkoituksena on turvata painetun median osaaminen ja uudistumiskyky Suomessa, ja suunnittelun pohjaksi on tehty Media-alan tutkimussäätiön apurahalla esiselvitys Painovoimaa! (2020). Selvityksen perusteella on tärkeä rakentaa alan kehityksen ja monipuolistuneet työtehtävät tunnistava tehokas ja toimiva sivuainekokonaisuus (30 op) tarjolle vapaasti valittavina opintoina. Aiemmasta perinteestä poiketen sivuaineopinnot suunnitellaan soveltuviksi eri taustoista tuleville opiskelijoille (media-, automaatio-, kone-, pintakäsittely- ja materiaalitekniikka, graafinen suunnittelu sekä liiketalous). Opinnot ovat tarjolla myös avoimen ammattikorkeakoulun kautta kenen tahansa suorittaa (esimerkiksi muiden korkeakoulujen opiskelijat, alan eri työtehtävissä jo toimivat). Samalla rakennetaan väyläopintoja viestintäalan toisen asteen ammatillisten opiskelijoiden saataville ja korkeakouluopintoihin kannustamiseksi. Media-alan tutkimussäätiön tukea haetaan erityisesti niiden sivuainekokonaisuuden sisältöjen kehittämiseen, joissa yhteistyö alan yritysten ja mediatalojen kanssa on aivan keskeistä osaavan työvoiman tuottamisen näkökulmasta. Tällaisia opintoja ovat esimerkiksi painettuun mediaan suuntautuva yritys- ja teollisuustalouden sekä markkinoinnin opintojakso (5 op), painetun median “Hot topic” -ajankohtaisopintojakso (5 op) sekä yrityslähtöisinä projekteina toteutettava Nousevat teknologiat ja kestävä kehitys (5 op). Myös työharjoittelu yrityksissä tai opinnäytetyöaiheiden esittely vaatii prosessin selkiyttämistä ja sen tekemistä palkitsevaksi molemmille osapuolille. Sekä ajanmukaisten sisältöjen suunnittelu että ketterät toteutustavat edellyttävät yhteiskehittelyä että selkeän toimintamallin. Ilman etukäteissuunnittelua ja sovittuja toimintatapoja yhteistyö ei toteudu optimaalisesti kaikkien tahojen kannalta. Lue alkuperäinen Media-Alan tutkimussäätiön julkaisu täällä. — Tuire Ranta-Meyer
Painovoimaa!
Tulevaisuus ei ole pelkästään digitaalinen. Tulevaisuus ei ole pelkästään digitaalinen. Kun monella ansiotyö on sidottu yksinomaan tietokoneisiin ja näyttöihin, vaikuttavia elämyksiä ja vapaa-ajan vaihtoehtoja haetaan muualta. Digitaaliselle elämälle halutaan vastapainoa. Siksi heiluriliike on lähtenyt liikkeelle ja monet yritykset hakevat verkkonäkyvyyden lisäksi erottautumista graafisella muotoilulla, korkeatasoisella esillepanolla ja liiketoimintaa tukevalla viimeisen päälle mietityllä painotuoteperheellä. Jo äänikirjojen räjähdysmäinen suosio on ollut merkki muutoksesta. Nyt on alkanut silti vastatulia syttyä myös tälle ilmiölle. ”Kirjallisuutemme yksinkertaistuu ja tyhmistyy äänen ylivallan alla”, kirjoitti Laura Lindstedt Helsingin Sanomien uudenvuoden kirjailijapuheenvuorossa. Hän jatkoi: ”Tarvitsemme ajatusta tulevaisuudesta yhtä paljon kuin tarvitsemme tulevaisuutta. Samoin tarvitsemme ajatusta kirjasta – käsin kosketettavasta, talletettavasta ja eteenpäin annettavasta – yhtä paljon kuin tarvitsemme kirjallisuutta”. Kohta siis edelläkävijät löytävät uudelleen painetun kirjallisuuden, paperisten lehtien, julkaisujen, tutkimusraporttien ja kuvastojen lumon. Heiluriliike voimistuu, kun suuret kuluttajajoukot tulevat siihen mukaan. Emmekä koskaan tiedä, minä päivänä äärimmilleen viedystä verkkopäätelukemisesta löytyy sellaisia terveyshaittoja, että kyseisten välineiden käyttöä on pakko rajoittaa. Väline on ajassamme tärkeä viesti, ja samoin kuin tutkimus jatkuvasti laajenee, muuntuu ja kehittyy, myös sen välittämiseen löydetään uusia, ihmislähtöisiä ratkaisuja. Onko viisasta luopua painotekniikan AMK-insinöörikoulutuksesta nyt, kun painotekniikoiden kehityksessä vain taivas on kattona? Sanoilla on väliä Graafisen teollisuuden, printtimedian ja siihen liittyvien palvelujen tulevaisuuden kannalta ei ole siksi yhdentekevää, millaisia mielikuvia alasta viljellään ja millaisia osaajia suomalaiseen työelämään koulutetaan. Painetun median mahdollisuudet ulottuvat elämän lähes joka tilanteeseen ja luovat harmaaseen arkeen häivähdyksen taikavoimaa. Painotuotteisiin liittyy positiivisia mielleyhtymiä: ulkomailla puhutaan usein printin lumosta (the fascination of print), jota olisi syytä Suomessakin nostaa enemmän esiin. Printtimedian mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Kuvassa fluoresoivien painovärien luovaa käyttöä toteutettuna seripainotekniikan avulla. Miltei mille tahansa nykypäivänä kuviteltavissa oleville alustalle tai materiaalille voidaan painaa. Uusia mahdollisuuksia otetaan jatkuvasti käyttöön. Esimerkiksi saksalainen painotalo Koenig & Bauer on kuvannut printin maailmaa osuvasti näin: ”Emme tiedä mitä ja mille huomenna painetaan. Kukaan ei tiedä. Mutta varmaa on, että painotuotteet tekevät maailmastamme sen millainen se on: ihmisten, kuluttajien, potilaiden, taiteilijoiden, työnantajien, erilaisten painotekniikoiden ja niihin uskovien sijoittajien, vuosisatojen ajan printin tarinaa eteenpäin vieneiden ja sen tulevaisuuden muovaamista jatkavien pioneerien maailman. Se on maailma, jota luodaan uusiksi koko ajan. Kiehtovana, elävänä ja moneksi taipuvana!” Tulevaisuuden johtajat, yrittäjät, työntekijät, kehittäjät ja tutkijat ovat parhaillaan kasvamassa eri oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Kuitenkin graafisen tekniikan insinöörikoulutus on käytännöllisesti katsoen loppunut Suomesta. Aalto-yliopisto lopetti sen jo vuosia sitten, ja Metropolia Ammattikorkeakoulusta valmistuivat Suomen viimeiset graafisen tekniikan insinöörit vuonna 2017, sillä korkeakoulutukseen kohdistettujen budjettileikkauksten myötä tästä erikoisalasta oli luovuttava. Kehityksen suunnan on kuitenkin käännyttävä painoalalle myönteisemmäksi 2020-luvulle tultaessa. ”Print is not dead”, kuten maailman johtavassa printtimedian korkeakoulussa julistetaan.[v] Painotekniikat ovat kehittyneet viime vuosina harppauksin, ja ilmastonmuutoskeskustelun tulokset voivat lopulta kääntyä paperiteollisuudelle ja printtimedialle suosiollisiksi. Media- ja graafisen tekniikan alat ovat kuitenkin olleet aktiivisia tunnistamaan keskeisiä muutosvoimia, osaamistarpeita ja vaihtoehtoisia skenaarioita, jotta ne menestyisivät muutoksessa. Graafinen teollisuus on edelleen kansantaloudelliselta merkitykseltään suuri, eikä printtimediaa ole kuopattu. Päinvastoin: esimerkiksi digi-, pakkaus- ja etikettipainatuksen osuus on selvässä kasvussa. Painovoimaa! -tutkimus julkaistu alan kehittämisen tueksi Media-alan tutkimussäätiön apurahan turvin on Metropolia Ammattikorkeakoulussa valmistunut tutkimus tarvittavista toimenpiteistä ja ehdotus tiekartaksi osaamisen turvaamiseksi Suomessa. Tutkimus on julkaistu korkeakoulun julkaisusarjassa nimellä Painovoimaa! Selvitys graafisen alan insinööriosaamistarpeista sekä koulutuksen houkuttelevuuden, kansainvälistymisen ja yhteistyörakenteiden lisäämisestä (aukeaa Theseus.fi -sivustolle). Se on tärkeä edellytys jatkotoimien suunnittelulle, jos graafisen tekniikan insinöörejä halutaan kouluttaa ja nuoria houkutella alalle. Painovoimaa! -julkaisussa luodaan katsaus graafisen alan ja aiemman graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen kohtaamiin muutoksiin ja haasteisiin. Tieto on koottu: lähdekirjallisuudesta tutkimuksellisista opinnäytetöistä alan vaikuttajien ja asiantuntijoiden haastatteluista sähköisestä kyselystä työpajoista kansainvälisestä opetussuunnitelmavertailusta. Näiden avulla on haluttu saada ajantasainen kokonaiskuva alan kehityksestä päivittää tiedot graafisen teollisuuden tunnistamista insinöörikoulutuksen osaamistarpeista lisätä alan vetovoimaisuutta potentiaalisten opiskelijoiden silmissä. Julkaisuun sisältyy myös ehdotus graafisen tekniikan opintojen palauttamisesta mediatekniikan yhteyteen 30 op:n eli yhden lukukauden laajuisena sivuainekokonaisuutena. Koska työelämälähtöinen koulutus on ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä, Metropolia Ammattikorkeakoulu ei voi kuitenkaan toimia yksin eikä tyhjiössä. Graafisen tekniikan koulutuksen elvyttämisen tueksi on julkaisussa siksi hahmotelma tiekartasta, jonka toteuttamiseen tarvitaan laajaa yhteistyötä ja yhteisesti jaettua näkemystä alan tulevaisuuden tarpeista. Metropolia Ammattikorkeakoulun TAITO-julkaisusarjassa ilmestyneen selvityksen ovat kirjoittaneet FT, dosentti, johtaja Tuire Ranta-Meyer ja DI, mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri. Heidän lisäkseen toimituskunnassa ovat olleet TkL, yliopettaja Pentti Viluksela ja FM, TKI-suunnittelija Suvi Hartikainen sekä opinnäytetöiden tekijöinä tieto- ja viestintätekniikan opiskelijat, tulevat insinöörit (AMK) Natalia Alam ja Lauri Lehto. Ohjaavat tutkimuskysymykset Selvityksessä on haluttu saada näkökulmia ja löytää insinöörikoulutuksen osalta vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Mitä graafisen tekniikan osaamista Suomessa tulee säilyttää tai edelleen kehittää? Millaisia visioita tai skenaarioita tulevaisuuden graafisen tekniikan insinöörikoulutukseen voidaan löytää? Millaiset graafisen tekniikan opinnot palvelevat alaa parhaiten? Millaiset ovat graafisen alan eurooppalaiset näkymät koulutuksessa ja teollisuudessa? Mitkä ovat graafisen teollisuuden työllistymisnäkymät alan insinöörien suhteen? Miten alan vetovoimaa voidaan lisätä potentiaalisten opiskelijoiden silmissä? Miten koulutuksen kansainvälisyyttä on tarkoituksenmukaista edistää? Millaiset alan ja insinöörikoulutuksen väliset uudet yhteistyömuodot ovat realistisia toteuttaa? Millä prosessilla ideoista ja visioista päästään toimeenpanoon ja uskottavuuteen? Millä huolehditaan alan insinöörikoulutuksen opettajien ja vastuuhenkilöiden osaamistasosta ja jatkuvasta kehittymisestä? Mikä on tiekartta, jolla rahoitus ja alan hyvä tulevaisuus osaamisen suhteen voidaan ratkaista? Graafisen tekniikan korkeakoulutusta tarvitaan Suomessa Selvitykseen liittyvän haastattelu- ja kyselytutkimusosion mukaan graafisen tekniikan korkeakoulutusta tarvitaan nyt ja tulevaisuuden Suomessa. Ilman omassa maassa tarjottua mahdollisuutta hankkia riittävää erikoistumista ja alan korkeakoulututkintoa graafisen teollisuuden asema saattaa heikentyä. Vaikka laitevalmistajat omalta osaltaan vastaavat painotekniikan osaamisen kehittymisestä, niiden antama koulutus ei riitä. Rohkeat kokeilut, jotka usein ovat perustuneet insinöörien perusosaamiseen, vähenevät ja niiden myötä tuleva kehittämispotentiaali jää saavuttamatta. Positiivisten mielikuvien vahvistamiseksi sekä sitä kautta nuorten kiinnostuksen lisäämiseksi graafisen alan yritysten, Graafinen Teollisuus ry:n, korkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten tulisi yhdistää voimiaan. Niiden tulisi yhdessä panostaa myönteiseen näkyvyyteenviestiä tehokkaammin alan todellisesta luonteesta ja työllistymisnäkymistäjakaa vaikkapa kiinnostavia uratarinoita ja kesätyökokemuksia eri sivustoilla, korkeakoulujen hakukampanjoissa ja sosiaalisessa mediassa.Näin graafinen ala olisi paremmin läsnä potentiaalisten opiskelijoiden arjessa. Myös kansainväliset opintomatkat, kesäkoulut tai kansainvälinen vaihto avaavat opiskelijoiden silmiä printtimedian mahdollisuuksien ja monien erityisosaamista vaativien teknologioiden suhteen. Tutustuminen suuren kokoluokan moderneihin painokoneisiin, niiden tietotekniikkaa vahvasti hyödyntävään ohjaamiseen, erikoispainatukseen ja materiaalivirtojen hallintaan on usein vaikuttava kokemus. Nuoria kiinnostaa myös alan huippukoulutus, joten kansainvälisen vaihdon edistäminen alan tunnettuihin edelläkävijäkorkeakouluihin on yksi vetovoimatekijä. Graafisen tekniikan opintoja tulisi tuoda esiin korkeakouluissa ja toisella asteella. Jos niitä ei ole opetussuunnitelmissa mukana edes otsikkotasolla, tarkempia opintokuvauksiakaan ei ole. Siten tarttumapinta alaan jää kokonaan puuttumaan, eikä
Painovoimaa koulutukseen
PAINOVOIMAA KOULUTUKSEEN PAINOVOIMAA KOULUTUKSEEN Uudella opintokokonaisuudella uusia tuulia painoalalle Uudella opintokokonaisuudella uusia tuulia painoalalle Maaliskuisilla Sign, Print & Pack-messuilla julkistettiin graafisen alan suuri osaamistarvekysely. Alan liittojen ja Print&Media-lehden mukaan painoala tarvitsee nyt uusia tuulia ja uutta osaamista. Insinööriosaamisen ja -koulutuksen uudistamista työstetään myös Metropolia Ammattikorkeakoulun hankkeissa. Graafinen tekniikka ja media-ala ovat ensimmäisinä kohdanneet digitalisaation haasteet. Monet uudet paino- ja tulostustekniikat, ekologisuuden vaatimukset, värinhallinta sekä prosessien nopeutta ja tehokkuutta parantavat teknologiat ovat muuttaneet alaa. Vaihtoehtoisia kehityssuuntia on välttämätöntä tunnistaa, jotta ketteryys säilyisi. Lisäksi uutta kohti kannattaa mennä yhteistyössä. Metropolian mediatekniikan koulutuksessa uskotaan, ettei tulevaisuus ole pelkästään digitaalinen. Koulutusta on kuitenkin uudistettava, jos nuoria halutaan painetun median opintoihin. Toimenpiteitä graafisen tekniikan osaamisen varmistamiseksi lähdettiin siksi viime vuonna selvittämään. Media-alan tutkimussäätiö ja C. V. Åkerlundin mediasäätiö myönsivät molemmat työhön apurahaa. Sekä painettuna että verkossa ilmestynyt Painovoimaa! Selvitys graafisen alan insinööriosaamistarpeista sekä koulutuksen houkuttelevuuden, kansainvälistymisen ja yhteistyörakenteiden lisäämisestä on tiekarttana jatkotoimille. ”Haastattelujen, sähköisen kyselyn ja kansainvälisen opetussuunnitelmavertailun tuloksena alalle ehdotetaan yhden lukukauden laajuista graafisen tekniikan sivuainekokonaisuutta”, kertoo mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri. ”Paluuta entiseen laajaan ja erikoistuneeseen insinööritutkintoon ei näytä olevan. Julkinen rahoitus edellyttää korkeakouluilta mahdollisuutta joustavasti suoritettavaan moduulityyppiseen opiskeluun, väyläopintoja toisen asteen ammatillisen koulutuksen opiskelijoille sekä täydennyskoulutusmahdollisuuksia työelämässä toimiville. Erikoistuminen on hankittava opintoja räätälöimällä ja valinnaisia opintoja hyödyntämällä.” Uusi suunta koulutusajatteluun Tulevaisuuden johtajat, yrittäjät, työntekijät ja kehittäjät ovat parhaillaan kasvamassa eri oppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Jos graafinen tekniikka ja painoviestintä eivät näy tarjonnassa otsikkoina, opintojaksoina, innovaatioprojekteina, uutisina ja valmistuneiden uratarinoina, ei opintoihin osata hakeutua eikä niitä ymmärretä kaivata. Tilanne on vakava, sillä graafisen tekniikan korkeakoulutus on käytännössä loppunut Suomesta. Aalto-yliopisto lopetti sen jo vuosia sitten, Metropoliasta valmistuivat maamme viimeiset graafisen tekniikan insinöörit vuonna 2017. Ammattikorkeakouluihin kohdistuneiden suurten budjettileikkausten myötä koulutukselle ei ollut enää edellytyksiä. Metropoliassa on kuitenkin kirkastunut ajatus siitä, että kokonaisen tutkinnon tilalle olisi tärkeä luoda alan uusimman kehityksen ja sen tuomat monipuoliset työtehtävät huomioiva vapaasti valittava opintokokonaisuus. ”Hyvin erilaisten opiskelijoiden tulisi voida erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä muuttuvaan graafisen ja mediaalan kenttään”, Toni Spännäri toteaa ja jatkaa: ”Koulutustaustan diversiteetillä varmistetaan alan uudistumiskykyä, mutta yhtä tärkeää on rakentaa matalan kynnyksen yhteiskehittelymallia yritysten tarpeiden kuuntelemiseksi. Työelämälähtöinen koulutus on ammattikorkeakoulujen tärkein tehtävä.” Metropoliassa ja muissa laajan tekniikan alan ammattikorkeakouluissa graafisen tekniikan sivuainekokonaisuus soveltuisi erityisesti tieto-, media-, kone- ja automaatiosekä materiaali- ja pintakäsittelytekniikan opiskelijoille. Pakkaustekniikankin koulutuksessa painotekninen osaaminen on tärkeää. Myös liiketaloudessa markkinoinnin ja myynnin sekä kulttuurialalla graafisen suunnittelun tai vaikkapa tekstiili- ja sisustussuunnittelun opiskelijat hyötyisivät painotekniikan ja -viestinnän sivuaineopinnoista. Kokonaisuus olisi hyvä avata myös täydennys- tai perehdytyskoulutukseksi yritysten työntekijöille sekä väyläopinnoiksi toisen asteen painoviestinnän opiskelijoille. Vain laaja-alaisella yhteistyömallilla voidaan varmistaa sivuainekokonaisuuden kannalta riittävä määrä hakijoita, tavoitellut osaamistulokset ja koulutuksen järjestämisen taloudellinen tehokkuus. Painoalan työvoimatarve ei lukumääräisesti ole merkittävä, mutta osaamistarpeet ovat kasvaneet ja monipuolistuneet. Tilausta korkeakoulutukselle on, mutta kokonaan uudella tavalla toteutettuna. Avointa oppimista ja tuoteajattelua Uutta pedagogista lähestymistapaa havainnollistaa esimerkiksi viiden opintopisteen Painoviestinnän perusteet -opintojakso. Se on tarkoitus toteuttaa verkkokurssina niin, etteivät lähtökohtana ole painatustekniikat, vaan erilaiset valmiit, arjessa esillä olevat konkreettiset tuotteet. Ajoneuvoteippaus, banderolli, T-paita, aikakauslehti tai messuosasto ovat käsitteitä, joiden tuotantoprosessia avaamalla kiinnostus oppia lisää voi herätä. Oppisisältöä tuotetaan yhteistyössä Stadin ammattiopiston ja Jyväskylän Gradian kanssa. Näissä molemmissa on alan intomielisiä kehittäjiä, ja toisen asteen painoviestinnän opiskelijat ovat potentiaalisia hakijoita korkeakouluopintoihin. Nykypäivän yritystoiminnan haasteissa ei usein riitä pelkkä painotekniikan osaaminen. Siksi sivuainekokonaisuuteen sisällytetään opintoja myynnistä, markkinoinnista ja vaikkapa kustannuslaskennasta. Kokonaisuuden osat voi suorittaa myös erillisinä opintoina. Vetoapua kansainvälisestä yhteistyöstä Sivuaineen lisäksi graafista tekniikkaa voi painottaa työharjoittelun ja opinnäytetyöaiheen suuntaamisen avulla. Tähän tarvitaan toimivaa yritysyhteistyötä. Sivuaineen rinnalla Metropoliassa rakennetaan myös suoria koulutuspolkuja ja vaihto-opintomahdollisuuksia alan huippukorkeakouluihin. Niiden tutkintotavoitteisesta tarjonnasta ja kesäkouluista avautuu erikoistumismahdollisuuksia printtimediaan. Painovoimaa!-selvityksen yhteydessä tehtiin benchmarking-matka maailman johtavaan alan korkeakouluun Hochschule der Medieniin, joka sijaitsee Stuttgartissa. Tarkoituksena oli tiivistää yhteistyösuhteita ja saada uusia näköaloja printtimedian tulevaisuuteen. Lisäksi mediatekniikan opiskelijoille järjestettiin syksyllä 2019 opintomatka Stuttgartiin, jossa tutustuttiin korkeakoulun englanninkieliseen Print Media Technologies -koulutusohjelmaan. Ajatuksena oli lisätä alan houkuttelevuutta ja osoittaa, miten erinomaiset mahdollisuudet suomalaisilla opiskelijoilla olisi viettää vaihtovuosi esimerkiksi Saksassa. Samassa yhteydessä vierailtiin Heidelbergin tehtailla Wieslochissa. Tutustuminen suuren kokoluokan moderneihin painokoneisiin, niiden tietotekniikkaa vahvasti hyödyntävään ohjaamiseen, erikoispainatukseen ja materiaalivirtojen hallintaan oli vaikuttava kokemus. Yhteen hiileen puhaltamista Jotta graafinen ala olisi paremmin läsnä potentiaalisten opiskelijoiden arjessa, Metropolia haastaa kaikki toimijat parantamaan painetun median imagoa. On tärkeä nostaa nuorten tietoisuutta alan tarjoamista uramahdollisuuksista ja nykyaikaisista tieto- ja automaatiotekniikan sekä markkinoinnin, johtamisen ja esimiestyön suuntaan kehittyneistä työympäristöistä. Metropolia lupaa aktiivisesti jakaa uratarinoita ja kesätyökokemuksia korkeakoulun hakukampanjoissa. Alussa mainittu graafisen alan osaamistarvekysely on vielä auki. Käy vastaamassa osoitteessa pmlehti.fi/kysely Lue alkuperäinen julkaisu täällä. — Tuire Ranta-Meyer
Pelastuuko printti?
PELASTUUKO PRINTTI? PELASTUUKO PRINTTI? Tarvitseeko Suomen graafinen teollisuus ja sitä lähellä oleva työelämä enää tulevaisuudessa korkeakoulutettuja osaajia? Tarvitseeko Suomen graafinen teollisuus ja sitä lähellä oleva työelämä enää tulevaisuudessa korkeakoulutettuja osaajia? Siirtyvätkö kaikki viestintätarpeemme digitaaliseen ja mobiiliin ympäristöön, vai pitääkö painettu media pintansa? Toteutuuko juuri äskettäin erään pelkästään sähköiseen julkaisemiseen siirtyneen tieteellisen kausijulkaisun ennustus, että kukaties ”joskus tulevaisuudessa parhaat tieteelliset journaalit erottautuvat ilmestymällä myös korkeatasoisina, upeasti taitettuina ja monivärisesti kuvitettuina painotuotteina ja että juuri niitä ei tarvitse lukea ainoastaan päätelaitteelta, virtuaalilaseilla tai hologrammina silmän verkkokalvolta”.Väline on ajassamme tärkeä viesti, ja samoin kuin tutkimus jatkuvasti laajenee, muuntuu ja kehittyy, myös sen välittämiseen löydetään uusia, ihmislähtöisiä ratkaisuja. Onko viisasta luopua painotekniikan AMK-insinöörikoulutuksesta nyt, kun painotekniikoiden kehityksessä vain taivas on kattona? Digitalisaation haasteet Graafinen tekniikka ja media-ala kohtasivat yhteiskunnassamme aivan ensimmäisenä, jo parikymmentä vuotta sitten, digitalisaation haasteet. Printtimedialle povattiin tuolloin lopun alkua, ja erilaiset alan yritykset – mediatalot, painoalan yritykset – joutuivat miettimään liiketoimintansa perustan kokonaan uudelleen. Kun painetulla medialla ei tuolloin vaikuttanut nuorten mielestä olevan tulevaisuutta, sen vetovoimaisuus koulutusalana heikkeni ja hakijapaine siirtyi sähköiseen mediatekniikkaan. Silloisessa digihypen hyökyaallossa graafisen tekniikan insinöörikoulutuksesta luovuttiin Suomessa lähes kokonaan, niin teknisissä yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin. Ainoastaan Metropolia on tarjonnut vankkoja graafisen tekniikan opintoja mediainsinööreiksi opiskeleville, mutta AMK-rahoitusleikkaukset ja opetusministeriön edellyttämät tutkinto-ohjelmien yhdistämiset ovat heikentäneet senkin mahdollisuuksia nyt vakavasti. Media- ja graafisen tekniikan alat ovat kuitenkin olleet aktiivisia tunnistamaan keskeisiä muutosvoimia, osaamistarpeita ja vaihtoehtoisia skenaarioita, jotta ne menestyisivät muutoksessa. Graafinen teollisuus on edelleen kansantaloudelliselta merkitykseltään suuri, eikä printtimediaa ole kuopattu. Päinvastoin: esimerkiksi digi-, pakkaus- ja etikettipainatuksen osuus on selvässä kasvussa. Alan koulutus on turvattava Suomessa Graafisen teollisuuden keskuudessa on tällä hetkellä huoli siitä, koulutetaanko Suomeen enää lainkaan alan kehittäjiä ja uusien teknologioiden soveltajia. On vaikea ajatella, ettei paperiteollisuusmaa Suomessa olisi ajanmukaista painotekniikan korkeakoulutusta. Se kuitenkin edellyttää, että ala houkuttelee nuoria ja he rohkenevat hakeutua insinööriopintojen pariin. Korkeakouluopintoja pitää myös olla tarjolla, jotta ala saa uusia soveltajia ja kehittäjiä palvelukseensa. Digitaalisuus, erilaiset hybridipainatuksen tekniikat, älypainaminen, ekologiset ja kierrätettävät materiaalit, värinhallinta, painotuotteiden nopeusvaatimukset ja painamiseen liittyvät alati uudistuvat teknologiat edellyttävät, että ammatillisen koulutuksen lisäksi mediainsinööriopiskelijoilla on vähintään sivuainekokonaisuuden verran valinnaisia graafisen tekniikan opintojaksoja. Kun alan insinöörikoulutus uhkaa loppua Suomesta, korkeakoulutuksen uudistus- ja resurssipaineissa myös graafisen tekniikan tarjonnalle tarvitaan näin ollen uusi visio ja suunta.Näihin kysymyksiin paneutuu Metropoliassa Media-alan tutkimussäätiön ja Åkerlundin säätiön apurahojen turvin syksyllä 2018 käynnistynyt GRAAFI-niminen esiselvityshanke. Siinä kartoitetaan graafisen tekniikan korkeakoulutuksen tulevaisuuden näkymiä sekä sitä, miten ja missä laajuudessa insinööritason koulutus kannattaa käytännössä toteuttaa. Kansainvälistä yhteistyötä GRAAFI-hanke käynnistyi benchmarking-matkalla maailman johtavaan alan korkeakouluun Hochschule der Medien, joka sijaitsee Stuttgartissa. Metropolian edustajat otettiin lämpimästi vastaan ja heille räätälöitiin usean päivän mittainen vierailuohjelma, sillä korkeakoulujen välillä on ollut hyvät yhteistyösuhteet jo pitkään. Printtimedian kehittämisohjelma on myös HdM:ssä erittäin ajankohtainen, ja sattumalta sen suunnittelijan, professori Volker Jansenin työparina on suomalainen koordinaattori Laura Ryhänen korkeakoulun kansainvälisistä palveluista. “Print is not dead” -työnimellä kulkeva uusi kansainvälinen BA-ohjelma HdM:ssä tukee ajatusta vastaavasta myös Metropoliassa – ehkäpä parhaimmillaan yhteisiä moduleita HdM:n kanssa sisältäen. Professori Jansenin laaja luento “Unplugged, peering into the Future – The Changing World of Print Media” oli vierailuohjelmassa piste i:n päällä, sillä se vahvisti Metropolian olevan ajan tasalla printtimedian kehitystrendeistä. Tutustuminen professori Günter Hübnerin johdolla HdM:n painotekniikan monipuolisiin ja korkeatasoisiin oppimisympäristöihin sekä maan johtavien yritysten korkeakoulun käyttöön lahjoittamiin huippukoneisiin, -laitteisiin ja -laboratorioihin oli suuri elämys. Suomessa voimavarat ovat ymmärrettävästi niukemmat kuin 80 miljoonan asukkaan Saksassa. Ajatuksena on silti, että aiempaakin tiiviimpi yhteistyö sekä maamme media- ja painotalojen että kansainvälisten korkeakoulujen kanssa nostavat graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen Metropoliassa uuteen kukoistukseen.GRAAFI-hankkeen toimenpiteinä järjestettävien asiantuntijatyöpajojen, opinnäytetöiden ja keskustelujen tulokset kootaan esiselvitysraporttiin, jonka odotetaan valmistuvan kesäkuussa 2019. Tuloksia käytetään graafisen alan uudenlaisen koulutuksen suunnitteluun, rahoituksen hakemiseen, yritysyhteistyön rakentamiseen sekä alan koulutustulevaisuuden varmistamiseen. Alkuperäisen blogikirjoituksen voit lukea täältä — Toni Spännäri & Tuire Ranta-Meyer
