Metropoliassa käynnistyi syyslukukaudella 2020 painoviestinnän sivuainekokonaisuus vapaasti valittavina opintoina. Tavoitteena on ollut pelastaa maamme printtimedian AMK-insinöörikoulutus. Aiemman graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen sijaan haluttiin tarjota erilaisista taustoista tuleville opiskelijoille mahdollisuus erikoistua painettuun mediaan ja työllistyä alan muuttuviin tehtäviin.
”Olimme erittäin tyytyväisiä siihen, että Metropoliasta 25 eri koulutusaloja edustavaa ja yhteistyökumppanimme Stadin ammattiopistosta kuusi viestinnän opiskelijaa ilmoittautui Painomenetelmät, materiaalit ja visuaalisuus -nimiselle johdantokurssille”, kertoo mediatekniikan tutkintovastaava Toni Spännäri. ”Oli onni, että olimme päättäneet jo aiemmin tehdä siitä 100 %:sti verkkopohjaisen toteutuksen. Koronaepidemia ei siten juuri vaikuttanut opintoihin, vaikka toki yhteiset tapaamiset ja tutustumiskäynnit painotaloissa olisivat olleet kiinnostava lisä opintojen kulkuun”, hän jatkaa.
Painotuotteet ja visuaalisuus ympäröivät meitä kaikkialla. Kuvassa osa Hernesaareen toteutetusta teoksesta Helsinki 24h. Kuvakertomus läpi kaupungin. (Kuva: Tuire Ranta-Meyer)Kyseessä olevan opintojakson tarkoituksena on toimia kiinnostuksen herättäjänä alaa ja painotuotteita kohtaan. Osa kokonaisuuksista kurkistaa syvällekin teknologian saloihin, mutta tässä vaiheessa on pyritty pidättäytymään liian teknisestä näkökulmasta. Sen sijaan opiskelija taatusti saa hyvän yleiskuvan painomenetelmistä, materiaalikysymyksistä ja visuaalisuudesta, joka on aina kiinteästi läsnä painotuotteissa. Myös kestävä kehitys on vahvasti mukana opinnoissa.
Painamista tuotenäkökulmasta
Ideana opintojaksossa on, että painotuotteiden valmistuksen kolmeen prosessivaiheeseen eli aineiston valmistukseen, painamiseen ja jälkikäsittelyyn perehdytään tuotenäkökulmasta käsin. Lähtökohdaksi on otettu valmis, arjessa tuttu painotuote, jonka aikaansaamiseen tarvittavaa painomenetelmää avataan ja havainnollistetaan videoin, valokuvin ja sanallisesti. Pääkategorioina ovat painoviestinnän massatuotteet (sanomalehti, aikakauslehti, kirja, aaltopahvilaatikko, kartonkikotelo, juustopakkaus), tekstiilipainatus (pussilakana), digipainatus (käyntikortti) ja suurkuvatulostus (roll-up, ajoneuvoteippaus). Painotuotteiden osalta sisällöstä ovat vastanneet Pentti Viluksela, Toni Spännäri ja Tuiti Paju. Valokuvauksen opettaja Heidi Söderholm on laatinut visuaalisuuteen liittyvän osuuden, jossa käydään läpi sommittelun perusteita, visuaalista viestintää ja tunnistetaan yleisimpiä kuvan laadun ongelmia painotuotannossa.
”Massatuotteet ovat perinteistä painetun median valtavirtaa, joten sisältö oli vanhalle opettajalle tuttua”, kertoo nyt jo eläkkeelle siirtynyt Pentti Viluksela, entinen graafisen tekniikan yliopettaja. ”Haasteena oli tehdä aineistosta helposti lähestyttävä ja verkon kautta omaksuttava, mutta samalla myös riittävät syvälliset perustiedot antava. Opiskelijapalautteen valossa tämä onnistui kohtuullisesti.”
Jokainen osio sisältää tekstistä, kuvista, grafiikasta ja videoista koostuvan oppimateriaalin lisäksi linkkejä laajempiin ja yksityiskohtaisempiin tietolähteisiin. Näin opiskelija voi halutessaan täydentää tietojaan kiinnostavista aiheista. Kaikissa osioissa on myös oppimista mittaava, verkossa tehtävä monivalintakoe.
Sivuaineen valinneilla opiskelijoilla oli useimmilla jo pohjaa tai kiinnostusta printtimediaa kohtaan. Metropolian opiskelija kuvasi suhdettaan alaan seuraavasti: ”Opiskelen graafista suunnittelua, joten tuotteiden painovalmiiksi teko on tullut tutuksi. Nautinkin kaikista eniten painoon menevien materiaalien suunnittelusta. Painotuotteen saa konkreettisesti käteensä, joten vaikka suunnitteluprosessi onkin tapahtunut koneella, niin siinä on jotenkin samankaltainen tuntu kuin käsitöissä. Siitä saa helpommin ylpeyden tunteen: ’Minä tein tämän’.”
Toinen opiskelija kertoi painetusta mediasta seuraavasti: ”Kiinnostusta on aina ollut, vaikka enempi olenkin kallellani ehkä enemmän puhtaasti suunnittelun puolelle. Tietenkin: kun itse jotain suunnittelee ja kun sen haluaa toteuttaa esimerkiksi painettuna, niin ammattipainajan osaaminen on kullan arvoista. Oli kyse sitten kuvasta T-paitaan, taulun tai kankaan painattamisesta ja jopa käyntikorttien valmistuksesta, jos jälki ei ole hyvää, eli samaa kuin suunnitellussa työssä, on se pilalla.”
Useat opiskelijat kokivat painotuotteen käyttäjäystävällisenä: ”Vaikka painotuotteet ovat muuttuneet ja digitalisoituneet, minusta on edelleen kiva lukea esimerkiksi kirja kirjana. Omasta puhelimesta jonkun palvelun kautta luettuna tarjontaa on liikaa, eikä lukeminen ole niin mukavaa. Uutiset tosin luen suoraan netistä.” Eräs opiskelija totesi pitäneensä aina painetusta versiosta huomattavasti enemmän kuin digitaalisesta. ”Oli kyseessä sitten lehti, kirja, käyttöohje, mainos, yms. niin ensisijaisesti haluan aina painetun version. Painetussa versiossa pystyy kokemaan lukemansa myös muillakin aisteilla kuin silmillä. Tuntee paperin kädessä, kuulee sen äänen ja haistaa sen hajun. Painamalla saa aikaan myös hienoja efektejä eri materiaaleilla ja painomenetelmillä.”
Kun arki sekä opiskelussa, töissä että vapaa-ajalla kuluu paljolti ruudun ääressä, paperisen painotuotteen lukemista pidettiin oivana vastalääkkeenä. ”Olen ollut ja olen edelleen fyysisten lukukokemusten ystävä. Joudun töissä ja vapaa-ajallakin olemaan lukuisia tunteja koneen ääressä, jonka seurauksena kärsin pääsäryistä ja keskittymisongelmista. Olen sen väitteen takana, että alun digitalisaatiohuuman jälkeen ihmisillä on oikea tarve fyysisiin kokemuksiin.”
Sivuaineopinnoissa on kaksi asiakokonaisuutta: 15 opintopisteen laajuinen graafinen tekniikka ja 15 opintopisteen yritystalous. Jälkimmäisen osalta syksyllä tarjolla oli markkinointiin liittyvä opintojakso. Siinä tutustuttiin esimerkiksi painotuotteen rooliin brändinrakentamisessa. Nyt keväällä keskitytään yrityksen toimintaan, tuotteistamiseen, strategian merkitykseen, johtamiseen sekä hinnoitteluun, budjetointiin ja tilinpäätösaineistoon. Nämä opinnot toteutetaan osin verkossa, osin etäluentoina siihen asti, kunnes lähiopetus korkeakoulukampuksilla on taas sallittua.
Koronan takia myös syventävien painomenetelmien opintojaksoa on haastava suunnitella loppukevääksi. Se kun halutaan ehdottomasti toteuttaa lähiopetuksena ja aidoissa työelämän laiteympäristöissä. ”Tavoitteena on luoda yritysyhteistyömalli, jossa osa näistä opinnoista voitaisiin toteuttaa alan yrityksissä”, sanoo Toni Spännäri. ”Yhteistyön tulee olla palkitsevaa ja motivoivaa myös yrityksille. Siksi otamme mielellämme vastaan työelämän ehdotuksia ja näkemyksiä siitä, mikä tällaisessa ideassa toimisi ja miten pahimmat kompastuskivet voidaan välttää. On selvää, ettei liiketoiminta saa vaarantua siksi, että opiskelijat ovat oppimassa yrityksessä”, hän jatkaa.
Metropolia haluaa panostaa sellaiseen yritysyhteistyöhön, josta kumppanit aidosti hyötyvät, oli kyseessä sitten alan rekrytointipotentiaalin kasvattaminen tai opinnäytetöiden ja työelämäprojektien mukanaan tuoma konkreettinen panos. Usein opiskelijat tuovat yrityksiin mukanaan lisäksi aimo annoksen nuorta energiaa, jonka myötä työyhteisöihin virtaa uutta intoa ja tulevaisuusnäkökulmaa.
Artikkelin kirjoittaja on Metropolian johtaja, joka vastaa yhdessä tutkintovastaava Toni Spännärin kanssa sivuaineen toteuttamisesta. Hankkeen rahoittajina toimivat C.V. Åkerlundin mediasäätiö ja Media-alan tutkimussäätiö.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Faktori-lehdessä 1/2021.
+358 50 526 2002
tuire.ranta-meyer@metropolia.fi
Hämeentie 135 D, 00560 Helsinki
