Siirtyvätkö kaikki viestintätarpeemme digitaaliseen ja mobiiliin ympäristöön, vai pitääkö painettu media pintansa? Toteutuuko juuri äskettäin erään pelkästään sähköiseen julkaisemiseen siirtyneen tieteellisen kausijulkaisun ennustus, että kukaties ”joskus tulevaisuudessa parhaat tieteelliset journaalit erottautuvat ilmestymällä myös korkeatasoisina, upeasti taitettuina ja monivärisesti kuvitettuina painotuotteina ja että juuri niitä ei tarvitse lukea ainoastaan päätelaitteelta, virtuaalilaseilla tai hologrammina silmän verkkokalvolta”.
Väline on ajassamme tärkeä viesti, ja samoin kuin tutkimus jatkuvasti laajenee, muuntuu ja kehittyy, myös sen välittämiseen löydetään uusia, ihmislähtöisiä ratkaisuja. Onko viisasta luopua painotekniikan AMK-insinöörikoulutuksesta nyt, kun painotekniikoiden kehityksessä vain taivas on kattona?
Graafinen tekniikka ja media-ala kohtasivat yhteiskunnassamme aivan ensimmäisenä, jo parikymmentä vuotta sitten, digitalisaation haasteet. Printtimedialle povattiin tuolloin lopun alkua, ja erilaiset alan yritykset – mediatalot, painoalan yritykset – joutuivat miettimään liiketoimintansa perustan kokonaan uudelleen. Kun painetulla medialla ei tuolloin vaikuttanut nuorten mielestä olevan tulevaisuutta, sen vetovoimaisuus koulutusalana heikkeni ja hakijapaine siirtyi sähköiseen mediatekniikkaan. Silloisessa digihypen hyökyaallossa graafisen tekniikan insinöörikoulutuksesta luovuttiin Suomessa lähes kokonaan, niin teknisissä yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissakin. Ainoastaan Metropolia on tarjonnut vankkoja graafisen tekniikan opintoja mediainsinööreiksi opiskeleville, mutta AMK-rahoitusleikkaukset ja opetusministeriön edellyttämät tutkinto-ohjelmien yhdistämiset ovat heikentäneet senkin mahdollisuuksia nyt vakavasti.
Media- ja graafisen tekniikan alat ovat kuitenkin olleet aktiivisia tunnistamaan keskeisiä muutosvoimia, osaamistarpeita ja vaihtoehtoisia skenaarioita, jotta ne menestyisivät muutoksessa. Graafinen teollisuus on edelleen kansantaloudelliselta merkitykseltään suuri, eikä printtimediaa ole kuopattu. Päinvastoin: esimerkiksi digi-, pakkaus- ja etikettipainatuksen osuus on selvässä kasvussa.
Graafisen teollisuuden keskuudessa on tällä hetkellä huoli siitä, koulutetaanko Suomeen enää lainkaan alan kehittäjiä ja uusien teknologioiden soveltajia. On vaikea ajatella, ettei paperiteollisuusmaa Suomessa olisi ajanmukaista painotekniikan korkeakoulutusta. Se kuitenkin edellyttää, että ala houkuttelee nuoria ja he rohkenevat hakeutua insinööriopintojen pariin. Korkeakouluopintoja pitää myös olla tarjolla, jotta ala saa uusia soveltajia ja kehittäjiä palvelukseensa.
Digitaalisuus, erilaiset hybridipainatuksen tekniikat, älypainaminen, ekologiset ja kierrätettävät materiaalit, värinhallinta, painotuotteiden nopeusvaatimukset ja painamiseen liittyvät alati uudistuvat teknologiat edellyttävät, että ammatillisen koulutuksen lisäksi mediainsinööriopiskelijoilla on vähintään sivuainekokonaisuuden verran valinnaisia graafisen tekniikan opintojaksoja. Kun alan insinöörikoulutus uhkaa loppua Suomesta, korkeakoulutuksen uudistus- ja resurssipaineissa myös graafisen tekniikan tarjonnalle tarvitaan näin ollen uusi visio ja suunta.
Näihin kysymyksiin paneutuu Metropoliassa Media-alan tutkimussäätiön ja Åkerlundin säätiön apurahojen turvin syksyllä 2018 käynnistynyt GRAAFI-niminen esiselvityshanke. Siinä kartoitetaan graafisen tekniikan korkeakoulutuksen tulevaisuuden näkymiä sekä sitä, miten ja missä laajuudessa insinööritason koulutus kannattaa käytännössä toteuttaa.
GRAAFI-hanke käynnistyi benchmarking-matkalla maailman johtavaan alan korkeakouluun Hochschule der Medien, joka sijaitsee Stuttgartissa. Metropolian edustajat otettiin lämpimästi vastaan ja heille räätälöitiin usean päivän mittainen vierailuohjelma, sillä korkeakoulujen välillä on ollut hyvät yhteistyösuhteet jo pitkään.
Printtimedian kehittämisohjelma on myös HdM:ssä erittäin ajankohtainen, ja sattumalta sen suunnittelijan, professori Volker Jansenin työparina on suomalainen koordinaattori Laura Ryhänen korkeakoulun kansainvälisistä palveluista. “Print is not dead” -työnimellä kulkeva uusi kansainvälinen BA-ohjelma HdM:ssä tukee ajatusta vastaavasta myös Metropoliassa – ehkäpä parhaimmillaan yhteisiä moduleita HdM:n kanssa sisältäen. Professori Jansenin laaja luento “Unplugged, peering into the Future – The Changing World of Print Media” oli vierailuohjelmassa piste i:n päällä, sillä se vahvisti Metropolian olevan ajan tasalla printtimedian kehitystrendeistä.
Tutustuminen professori Günter Hübnerin johdolla HdM:n painotekniikan monipuolisiin ja korkeatasoisiin oppimisympäristöihin sekä maan johtavien yritysten korkeakoulun käyttöön lahjoittamiin huippukoneisiin, -laitteisiin ja -laboratorioihin oli suuri elämys. Suomessa voimavarat ovat ymmärrettävästi niukemmat kuin 80 miljoonan asukkaan Saksassa. Ajatuksena on silti, että aiempaakin tiiviimpi yhteistyö sekä maamme media- ja painotalojen että kansainvälisten korkeakoulujen kanssa nostavat graafisen tekniikan insinöörikoulutuksen Metropoliassa uuteen kukoistukseen.
GRAAFI-hankkeen toimenpiteinä järjestettävien asiantuntijatyöpajojen, opinnäytetöiden ja keskustelujen tulokset kootaan esiselvitysraporttiin, jonka odotetaan valmistuvan kesäkuussa 2019. Tuloksia käytetään graafisen alan uudenlaisen koulutuksen suunnitteluun, rahoituksen hakemiseen, yritysyhteistyön rakentamiseen sekä alan koulutustulevaisuuden varmistamiseen.
Alkuperäisen blogikirjoituksen voit lukea täältä
+358 50 526 2002
tuire.ranta-meyer@metropolia.fi
Hämeentie 135 D, 00560 Helsinki
